Laskiaisvaellus 28.2.2017 (Newerralaisille)

[Elena]

Laskiaisvaellus 28.2

>Ilmoittautumistopic<

Kaisun, Newerran omistajan vanha ystävä Elena on kutsunut koko Newerran porukan laskiaisvaellukselle Otavaan. Vaellus pidetään laskiaistiistaina 28.2.2017.

    Päivän kulku:
Päivä alkaa aamulla Newerran pihasta, kun ratsastajat lähtee autokuljetuksin kohti irlannincob-tallia, Otavaa.
Paikan päällä jokaiselle jaetaan ratsut, kerrotaan ohjeita ja sitten alkaa hevosten varustaminen. Varustamisen jälkeen kokoonnutaan kentällä, jossa sitten jaetaan lisää ohjeita.
Vaelluksen ja hevosten hoitamisen jälkeen on asuinrakennuksella tarjolla ruokaa. 

     Maksaminen:
Vaellus maksetaan pienellä tarinan pätkällä tai kuvalla pohjatarinan pohjalta TAI jos käyttää Virtuaalipankki Jupiteria, niin 50,00v€ tilille 2687-4106.

    Vaellus:

>Reitti<

Lähtöpisteenä toimii Otavan pihassa oleva ruksi ja päätepisteenä Otavan pihassa oleva ympyrä. Pysähdyspaikkana toimii Hepolammen rannalla oleva suuri laavu.

Itse vaellus on 20 km pituinen lenkki Otavan lähimaastoissa ja kesto on pysähdyksineen kaikkineen 4,5-5 tuntia. Jokainen ratsastaja ottaa mukaan myös omaa evästä ja juotavaa, jotka matkaavat sitten ohjaajien repuissa. Otavan kautta ratsastajille tarjotaan lämpimät mehut ja leivät. Makkaranpaisto on mahdollista laavulla.

Sää vaelluksella on alusta asti tyyni ja aurinkoinen pakkaskeli. Lämpötila on noin -5^oC ja pehmeää lunta on paikoin 50 cm, mutta ratsastuspolulla vähemmän.

    Hevosjako ja jonon järjestys:

- Joonas & Minni

- Veeti & Jype

- Wilma & Ufo

- Pau & Uffi

- Erik & Seela
- Jannica & Daze
- Inna & Fasu
- Nora & Milla

- Kaisu & Rene

    Pohjatarina:

Tulee...

[Jannica & Daze]

Tapasimme Otavan retkelle lähtevien kanssa Newerran pihassa kahdeksan maissa, saapuessani pihassa olivat jo Erik ja Wilma. Loput porukasta saapuivat myöhemmin, jopa Inna ehti mukaan, vaikka tavallisesti olikin myöhässä. Pääsimme ajallaan lähtemään kohti Otavaa, jonne saavuimme reilun parin tunnin automatkan jälkeen. Matkalla pysähdyimme kahville, koska matkalaiset kaipasivat jo kuskien tavoin taukoa, eikä aamiainenkaan ollut maistunut lähtöaikaan. Paikan päällä tapasimme Elenan, joka toivotti kaikki tervetulleiksi lämpimästi ja vei meidät tallille, jossa tutustuimme vaellushevosiin. Etukäteen oli kyselty jo vähän toiveita ja pian kävi ilmi, että sain kuin sainkin ykkössuosikkini Dazen, koska olimme Paun kanssa pienikokoisimmat ratsastajat ja hänellä ei niin ollut väliä ratsulla, kunhan se oli"pieni ja söpö" (tyypillistä Paulta). Ennen hevosten varustusta Elena antoi meille käytännön ohjeita ja kertoi mistä varusteet löytyivät. Daze oli erittäin kiltti hoitaa ja saatuamme varusteet päälle talutimme ratsut jonossa kentälle, jossa ehdimme kävellä hetkisen alkukäyntejä, ennen kuin Elena saapui paikalle. Ihailin vielä alkukäynneissäkin Dazen kimoa karvaa, minulla vain oli jotakin sykähdyttävää kimoja kohtaan, en osannut selittää sitä.

Saatuamme vielä viime hetken ohjeet vaellusta varten, perussääntöjä, pääsimme vihdoin lähtemään laskiaisvaellukselle. Jonoa johtivat Joonas Minnin kanssa, joiden perään pääsivät Veeti, Wilma ja Pau sekä Erik ja Seela, joiden perään meidät Dazen kanssa ohjattiin. Meidän perässämme ratsastivat Inna ja Nora Kaisun pitäessä perää. Itse vaellus olisi noin kahdenkymmenen kilometrin mittainen, mutta pitäisimme laavulla tauon, jonka vuoksi retki venyisi noin viiden tunnin mittaiseksi. Omat eväät oli kuljetettu autoissa tallille ja ohjaajat ottivat ne reppuihinsa, ettei jokaisen tarvinnut kantaa muutamaa evästä repussa turhaan. Kaisu oli fiksuna varustautunut satulalaukulla, joten hänen ei tarvinnut kantaa reppua selässään. Sää oli valmennuksen alusta saakka ihanan aurinkoinen eikä pikkupakkanen haitannut menoa. Daze oli tosi kiva käynnissä ja laukkapätkälläkin toimi rauhallisesti, vähän jopa liiankin hidastaen takana tulevien matkaa. Ravipätkillä se oli kuitenkin enemmänkin pidäteltävä ja piti pitää jatkuvasti irti Seelan hännästä. Kiltisti tamma kuitenkin kuunteli, vaikka sitä hieman joutuikin hidastamaan. Hepolammen laavulle päästyämme vajaan parin tunnin kuluttua Dazekin tuntui jo tasoittuneen matkasta ja runsaasta lumipeitteestä, jossa auringonvalo kimalteli ihanasti!

Laavulla otimme hevosilta satulat pois ja sidoimme ne riimuilla ja naruilla kiinni hoitopuomeihin, joissa ne saivat loimitettuina levätä hetkisen ja syödä heinäverkoista evästä. Sen jälkeen pääsimme grillaamaan makkaraa laavulla, minulla ja monella muulla oli omat makkarat mukana. Lisäksi saimme lämpimät mehut ja voileivät tallin puolesta. Ne syötyämme oli vielä aika juottaa hevoset uudelleen ja satuloida sitten kotimatkaa varten. Onneksi oma jaksaminen oli vielä siinä kohtaa, että loppumatka menisi hyvin. Onneksi kotona tuli ratsastettua 2-3h päivässä, joten olin tottunut reippaisiin maastolenkkeihin. Oikaisimme kotiin metsäpolkua myöden, jossa oli parhaimmillaan viisikymmensenttinen lumipeite. Siitä kuitenkin tarvoimme rohkeasti yli ja saavuimme metsään. Siellä sai takista vetää vetskaria vähän tiukemmalle, koska auringonvalo ei metsänsiiveksessä lämmittänyt yhtään. Onneksi pian tulimme sieltä takaisin aukiolle, jonka yli laukattuamme saavuimme lähemmäs tallia ja oli aika kävellä loppumatka. Neljän maissa palasimme tallille ja hoidettuamme hevoset huolella Elenan ohjeistaessa pääsimme syömään kunnon maalaisruokaa. Vaellus oli ollut oikein onnistunut ja lähtisin koska tahansa uudelleen!

Ihana kuulla, että vaellus meni hyvin ja Daze oli sopiva ratsu   Sait todella hyvin kirjoitettua vaikken ollut pohjatarinaa vielä ehtinyt väsätä Tervetuloa uudelleenkin vaellukselle!

- Elena