Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Nov 20, 2016 20:52:54 GMT 2
TÄNNE TULEE TARINOITA TALLITYÖNTEKIJÄN ARJESTA TALLILLA Tallityöntekijä: Nelli
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Jan 1, 2017 23:20:59 GMT 2
Töitä ja vähän lisää töitä
Astuin sisään talliin. Ulkona oli hiukan pakkasta, mutta minä vilukissa olin jo jäässä. Käsiä hieroen kävelin taukotilaan. Siellä ei ollut ketään. Kohautin olkapäitäni ja haitin laukun tottuneesti sohvalle säikäyttämällä samalla tallikissan. Kissa kipitti karvat pystyssä ulos talliin. Naurahdin hiukan.
Kun oli keittänyt itselleni termariin teetä lähdin talliin. Olin tänään iltatalli vuorossa. Katselin tyhjiin karsinoihin ja huomasin että kolme oli putsaamatta. Hyräillen kävin hakemassa talikon ja kottikärryt. Sitten menin ekan karsinan kimppuun. Tottuneesti aloin latomaan lantakikkareita kärryyn ja likaiset olejtkin pääsi sinne.
Juuri kun viimeistelin ekan karsinan puhdistusta levittämällä uudet oljet karsinan pohjalle kävi ovi. Kurkkasin karsinasta käytävälle. "Terve!" huikkasin, vaikka en nähnyt tulijaa. Tulin ulos karsinasta ja siirryin seuraavaan karsinaan. "Terve", kuului Oton ääni. "Mitäs teet täällä tähän aikaan?" Otto kysyi ja nojasi karsinan seinään. Heitin lantakikkareet kärryyn ja nojasin sitten talikkoon. "Oon iltavuorossa, entä sä?" kysyin. "Niin mäkin", hän vastasi rennosti. "Siis häh, eikö se oo silleen yks toisena ja toinen toisena iltana?" ihmettelin "Varmaan joku sekaannus, Elenalla on kädet niin täynnä hommii", Otto selitti rennosti. "Ookei, tossa toi Millan karsina tarvis putsausta", sanoin ja osoitin karsinaa. "No mäpä haen talikon", Otto sanoi ja lähti hakemaan talikkoa. Pidin Oton omatoimisuudesta ja ahkeruudesta.
Kun karsinat oli siivottu päätimme lähteä hakemaan hevosia. Teimme työn jaon. Minä ottaisin tammat ja Otto ruunat sekä orit, jonka jälkeen hän tulisi auttamaan minua. Hain ensin sisään Meganin ja Dazen. Sitten Millan ja Minnin. Ja lopuksi vielä Ufon ja Otto auttoi ja vei Uffin. "On nää vaan niin ihanii", sanoin ja ja taputin Ufon kaulaa. "Jep", Otto sanoi hymyillen. "Siis kunpa mulla olis tämmönen oma jätti", huokaisin. "Niin", Otto vastasi. "Varsinkin tämmönen niinkuin Ufo, Ufo on mun lemppari, kiltti mutta vauhdikas", puhuin ja vein samalla Ufon karsinaansa. "Mä voisin koska vaan ottaa Millan, semmosen kiva pikku projektin, missä on haastetta", poika sanoi ja laittoi Uffin karsinaan. "Kumpi laittaa mössöt ja kumpi heinät?" kysyin. "Mä otan heinät, koska se on miesten työ", Otto sanoi ja oli esittelevinään hauistaan. "Joo,joo ja millähän perusteella?" kysyin naurahtaen. "Koska miehet on vahvempii", Otto sanoi nauraen. "Niin varmaan", sanoin ja tönäisin tuota.
Sitten lähdin rehuhuoneeseen. Siellä laitoin kaikkien ruokaämpärit maahan järjestykseen. Aloin mittailemaan kaikille omia ruokiaan Elenan tekemän ohjeen mukaan. Kyllä siinä oli hommaa! Desi tätä Millalle ja nämä vitamiinit Atlakselle ja Ufolle tätä. Sekoittelim hevosten mössöt valmiiksi ja otin sitten Atlaksen ja Fasun ämpärit.Vein ämpärit hevosille, jotka rouskuttivat jo heiniä tyytyväisenä.
Kun kaikki oli jaettu kävin nojaamaan Ufon karsinaa vasten. "Eiköhän siinä ollut nää kaikki ruuat", totesin ja kuuntelin rouskutusta. Se oli varmaan yksi maailman ihanimmista äänistä. "Joo eiköhän", Otto sanoi ja puhdisti paidastaan heiniä.
Hetken siinä levähdettyäni otin vielä harjan ja lakaisin käytävän sillä aikaa, kuin Otto kävi hakemassa tyhjät mössö ämpärit pois karsinoista ja kävi huutelemassa ne.
Noin vartin päästä tapasimme taukotilassa. Hörppäsin hiukan teetä termarista ja nypin samalla pistokokkeet pois seinistä. Katsoin sitten vielä työvuorot. Huomenna tulisin aamutalliin ja avustamisin yhdellä vaelluksella, sekä treenaisin jonkun hevosen. Kenet, sen päättäisi Elena
Vierekkäin lähdimme ulos Oton kanssa. "Kiitos avusta", sanoin tuolle samalla, kuin lukitsin tallin ovet. "Eipä mitään, kiitos itelles", Otto vastasi ja hieroi käsiään. Hänelläkin taisi olla kylmä. Jes, en ollut ainoa joka paleli. Laukku heiluen olalla kävelimme Oton kanssa bussipysäkkiä kohti. Nyt eikun kotiin, jotta jaksaa huomenna tulla aamutalliin
Ihanan luontevaa vuoropuhelua ja aitoa tunnelmaa! Koitan saada tallialueen uuden kartan väsättyä pian, niin siellä on sitten piirrettynä uudet tarhatkin ja karsinajärjestyksenkin päivitän piakkoin - Elena
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Jan 4, 2017 20:30:30 GMT 2
Ensimmäinen vaellus
(Sijoittuu tähän aamuun)
Seisoin ulkona täristen. Pakkasta oli varmaan 14-15c. Odotin tämän päivän asiakkaita. Heitä oli 6. He olivat kuulemma seikkailukeskuksen johtoryhmä. Ei ihme että he halusivat tulla tässäkin pakkasessa. He olivat tulossa vaellukselle. Vaellus kulkisi Lehtolammen ympäri. Joonas oli pyytänyt minut avuksi, sillä vaikka ryhmä oli pieni, olivat kaikki melko kokemattomia.
Vihdoin pihaan kaarsi minibussi. Sieltä astui ensin ulos hyvin kireän näköinen nainen (johtaja), seuraavana tuli melko ujon näköinen nainen (sihteeri) ja heidän jälkeensä tuli 4miestä. Kaikki olivat melko nuoria ja näyttivät aivan leffojen seikkailijoilta.
"Päivää, olimme tulossa vaellukselle", johtaja sanoi ja ojensi kätensä. Nopeasti katsoin käsiäni, jotka olivat aivan likaiset, sillä olin tehnyt töitä viimeiset kolme tuntia. Niihin sisältyi aamutalli, hevoset ulos, uusien hevosten karsinoiden valmistelut ja kaikkien karsinoiden siivous. "Kyllä, tulkaa vaan peremmällä", sanoin rennosti ja lähdin ohjeistamaan heitä sisälle talliin. Johtaja katsoi minua hiukan ihmeissään, kun en kätellyt, mutta eiköhän hän ymmärtäisi. "Komeita ovat, komeita ovat", yksi miehistä virkkoi. "Niin he ovat", sanoin hymyillen asiakaspalvelu hymyäni, johon sekoittui myös vähän ylpeyttä siitä että olin tämän tallin talliapulainen. "I-isoja", sihteeri änkytti ja näytti menevän enemmän kasaan, jos se edes oli mahdollista. Hän käveli pää alhaalla, hartiat lytyssä ja selkä kaarella. "Ei mitään pelättävää, me voidaan valita sulle joku toooodella kiltti hevonen", rauhoittelin naista.
Pian näemmekään Joonaksen tallin päässä. "Tässä tämä ryhmä nyt on", sanoin miehelle. "Hyvä hyvä, hevosista mukaan lähette Uffi, Daze, Fasu, Atlas, Ukko ja Milla", Joonas julisti. "Johtaja on kuulemma ratsastanut jo ennenkin melko paljon, joten hänelle Ukko, Uffi menee sihteerille ja muut saavat itse päättä", Joonas sanoi ja vinkkasi minut sitten luokseen.
"Sinä huolehdit tämän tallin eli tammat, autat varusteiden laitossa yms. Oman ratsusi saat itse päättää, kunhan on sellainen", Joonas sanoi minulle ja loi taas sen "tiedät kai" ilmeen. "Joo", sanoin nyökäten ja hain sitten sihteerin ja kaksi miestä mukaani karsinoille.
"Varusteet ja harjat ovat oven vieressä", kerroin heille. "Tuossa on Uffi", sanoin sihteerille ja jatkoin: "Ja sä voisit vaikka ottaa Millan, se om tuolla ja sä saat Dazen, se on tuolla". "Mutta älkää vielä lähetkö", kiirehdin sanomaan. "Mä näytän ensin miten harjaatte", sanoin ja huomasin kuinka toinen miehistä pöyräytti silmiään. En kuitenkaan välittänyt siitä, vain lähdin Ufon karsinalle.
"Eli siis aina myötäkarvaan", ohjeistin porukkaani. Kaikki nyökyttelivät ja päästin heidät hommiinsa. Jäinkahdestaan Ufon kanssa karsinaan. "Mitä mun höpönassu", lepertelin Ufolle. Ufo oli tavallaan hoidokkini, mutta minulla oli enemmän "oikeuksia". Tosin Ufo auttoi vaelluksella ja tunneilla.
Harjasin kiltisti paikoillaan seisovan Ufon nopeasti läpi ja otin vielä kaviot. Ufo hamusi hupparini hihaa, kun olin lähdössä auttamaan asiakkaita. "Vai oot sä huomionkipee", lepertelin ja rapsutin sitten Ufoa sään kohdalta. "Noin, mun pitää nyt mennä auttamaan noita kavioiden kanssa", sanoin Ufolle ja lähdin sitten auttamaan porukkaani.
Noin puolen tunnin päästä seisoimme kaikki tallin pihalla. "Okei, eli Esmi näyttää nyt teille miten satulassa ollaan", Joonas sanoi ja minä nousin Ufon selkään. "Jalat jalustimmiin, molemmilla käsillä ohjista tuolla tavalla, kädet lähellä kylkiä, noin 90asteen kulmassa voi olla hiukan alempana, ryhdikäs asento.........", Joonas selitti ja minä näytin.
Kun kaikki olivat vihdoin selässä. Järjestäydyimme jonoon. Joonas ja Minni ensin, sitten yksi miehistä ja Daze, sitten toinen miehistä ja Milla, sitten johtaja ja Ukko, sitten yksi miehistä ja Fasu, sitten viimeinen miehistä ja Atlas, sitten sihteeri ja Uffi ja minä sekä Ufo pidettiin perää.
"Nyt maiskautus ja hellä puristus pohkeilla!" Joonas kuulutti ja koko letka lähti liikkeelle rauhallisessa käynnissä kokka kohti Lehtolampea.
Myötäilin rennosti Ufon käyntiin, joka oli tavallista hitaampi, sillä no Uffi käveli edessä ja tämä oli aloittelioiden hidas käynti vaellus. Edessäni oleva nainen ei tosin ollut kovin rento. Hän jännitti lihaksiaan ja kädet oli todella tiukkana ja nykivät. Kun tuli sopiva leveä kohta ratsastin naisen viereen. "Rentoudu, saat Uffin hidastamaan jännittämällä lihaksia ja nykimällä ohjista", sanoin naiselle. Tuo käänsi päänsä minua kohti ja katsoi kysyvästi. "Rentoudu selässä, noin hyvä, laske käsiä hiukan ja rentouta ne, ajattele vaikka Espanjan hiekkarantoja", ohjeistin ja viimeiset sanat olivat vain huokaisu. Espanjan rannat. Siellä missä kasvoin. Leikin rannoilla ja ratsastin isovanhempien upeilla andaluusialaisilla. Muistellen hidastin hiukan Ufoa ja ohjasin tamman letkan vikaksi.
Noin tunnin päästä olimme tulleet aivan upeaan paikkaan. Siinä näkyi upeasti jäätynyt lampi ja sen ylle lumen voimasta kumartuneet puut. "Pysähdytään, vetäkää hiukan ohjista, istukaa syvään satulaan, jännittäkää hiukan vatsalihaksia ja sanokaa bruuuuuut!" Joonas ohjeisti. Koko letka pysähtyi, viimeistään kun edellä olevan peffa tuli vastaan. Siitä seistessä Joonas antoi luvan ottaa pari kuvaa, mutta ei äkkinäisiä liikkeitä, salamaa tai ääntä ei saanut näkyä tai kuulua.
Kun kaikki olivat ikuistaneet itsensä hevosen selässä lammen vieressä oli aika jatkaa. Kävelimme rauhassa eteenpäin, kunnes eteen tuli risteys. "Nyt vasemmalle!" Joonas kajautti. Olimme tulleet lammen päätyyn.
Loppu matka tallille meni leppoisasti. Mitään ei tapahtunut, jos yhden miehistä lumeen putoamista ei laskettu. Tuo yritti esittää miten hyvä hevosmies oli ja otti jalat pois jalustimista ja kädet ohjista. Sitten tasapaino petti ja mies putosi pehmeään puuterilumeen ja sai muut miehet nauramaan. Sihteeri puolestaan ei jännitykseltään pystynyt nauramaan ja johtaja vain tuhahti kyllästyneen.
Tallin pihassa kaikki laskeutuivat alas ja menivät hoitamaan hevosensa.
Kun kaikki oli hoidettu ja hevosille oli annettu ruisleivän palat kokoonnuimme isossatallissa. "Kiitos osallistumisesta", sanoin hymyillen. "Kivaa tämä oli, tullaan varmasti uudestaan", johtaja sanoi hymyillen. "Vaelluksen olen jo maksanut tallinomistajalle", johtaja sanoi vielä. Sen jälkeen saatoin heidät ulos ja hyvästelin.
Lopuksi hain vielä oman laukkuni taukotilasta ja lähdin sitten pientä punaista autoani kohti. Tänään oli ollut kiva päivä. Vaelluksella avustaminen oli ollut aivan huippua!
Hauska tarina ja hieman erilainen vaellusporukka, mitä tallilla usein on, varmasti mukava piriste päivään! Hyvä, että Esmi auttoi kaikkia hevosen varustamisessa ja ohjeisti toisia perusteellisesti - Elena
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Jan 22, 2017 16:28:51 GMT 2
Salaisuuksia
Kävelin tee kuppi kädessä sisään talliin. Olin juuri tullut tallille uudella pienellä punaisella minilläni. Ensimmäinen autoni! Ja olihan sitä pitänyt käydä kaupungillakin esittelemässä, niin olin matkalla hakenut kupin teetä. "Moi Ufo rakas, Milla please se seinä menee rikki", puhuin hevosille tuttuun tapaan. Olin aina yleensä tähän aikaan yksin tallilla, sillä yleensä vaellukset alkoivat siinä klo.15. Puhelinta pläräillen vein laukkuni taukotilaan.
Taukotilassa hörpin teeni loppuun ja lähdin sitten talliin. Tänään olisi ohjelmassa tamma tarhan rikkinäisen aidan korjaus, Millan harjaus ja satulahuoneen järjestely.
Päätin aloittaa Millasta. Tamma luimisteli karsinassa, kun tulin sinne harjakorin kanssa, joten päätin ottaa Millan käytävälle. Laitoin Millan kiinni molemmilta puolilta käytävälle ja urakka sai sitten alkaa. Aloitin ihan perus sualla käymällä koko tamman läpi. Milla luimi jatkuvasti ja kavio iski käytävän lattiaa minkä ehti. "Ihana tamma, vai mitä", kuulin Oton tutun äänen. Poika oli tullut huomaamattaani sisään. "Ai moi", sanoin hämmästyneenä ja otin järeämmät aseet harjakorista. Aloin piikkisualla selvittelemään Millan jalkatupsuja. "Ootko kuullut jo siitä?" Otto kysyi iloisesti, samalla kun minä ähisin jalkatupsujen kanssa. "Mistä?" kysyin. Mielenkiintoni oli herännyt. "Ai, no mä tästä lähen", Otto sanoi ja liukeni taukotilaan. Mistäköhän hän oli puhunut? Sitä enempää miettimättä jatkoin Millan harjausta. Kun jalkatupsut oli selvitetty selvitin vielä harjan ja hännän. "Vihdoin valmista", ähkäisin ja vein melkein kiiltävän Millan karsinaansa.
Sen jälkeen vein vielä harjakorin paikoilleen. Sitten päätin lähteä etsimään Elenaa.
Elena löytyi toimistosta. "Ei, ei se päivä käy, me puhuttiin jo tästä", Elena sanoi kireästi puhelimeen. Hän puhui jonkun kanssa, joten päätin mennä hiljaa istumaan pienelle sohvalle toimiston nurkassa. Kun Elena lopetti puhelunsa kääntyi hän minuun. "Kiirettä pukkaa", nainen sanoi naurahtaen. "Sama täällä", sanoin ja muistelin kauheaa läksypinoa kotona. "Otto muuten kertoi jostain, tai siis pitäiskö mun tietää jotain?" töksäytin suoraan. Elena katsoi minua ensin hiukan hölmistyneenä, mutta pian hän selvästi tajusi mitä tarkoitin. "Aa, joo", Elena sanoi ja meni pöytänsä luo etsimään jotain. Hän nosti pöydältä kahden orin kuvat. "Seela ja Ufo on astutettu", Elena sanoi iloisesti. "Mitä, täh, milloin?" kysyin hölmistyneenä. "Silloin kun sulla oli se koeviikko, etkä käynyt ollenkaan täällä", Elena kertoi. "Siis ihanaa! Pikku Ufo ja pikku Seela! Niistä tulee niin ihania!" innostuin. Siinä sitten puhuimme käytännön asioista Elenan kanssa, esim. miten niiden ruuat muuttuu ja miten toimia kun laskettuaika alkaa lähestyä.
Lopulta lähdin takaisin hommiin. Päätin seuraavaksi korjata tarhan aidan. "Laiska Jaakot ylös sohvalta!" toitotin taukotilassa, jossa Otto istui puhelin kourassa. Raahasin tuon avukseni ulos.
Lastasin uudet aidan pätkät Oton syliin ja otin itse naulat ja vasaran. "Miks mä sain nää painavammat?" Otto marmatti. "Koska sä sait ne", sanoin naurahtaen ja osoitin Otolle mihin lankut pitää laittaa. Ensin otin pois rikkinäisen lankun ja sitten aloin sommittelemaan uutta paikoilleen. Sitten annoin vain vasaran laulaa. Noin puolentunnin päästä olin valmis ja menin talliin.
Tallissa suuntasin satulahuoneeseen. Oli aika järjestellä hiukan siellä. Heti ensin kävin viemässä pari satulahuovat pesukoneeseen ja pesin käsin kaikki kuolaimet lavuaarissa perinpohjaisesti. Sitten asettelin kaikki satulat ja suitset omille paikoilleen ja vein suojat koriinsa. Kannoin raippavaasin huoneen kulmaan ja asetin punaisen jakkaran sen viereen. Harjasin pari satulahuopaa puhtaaksi Atlaksen karvoista ja kävin viemässä pesusta tulleet satulahuovat kuivumaan. Sitten putsasin kaikki harjat. Siinä meni ainakin 2tuntia, kun kävi kaikki harjakorit läpi. Sen jälkeen asettelin korit hyllyköltä siistiin riviin. Ja lopuksi vielä lakaisin lattian. Kun katsoin kelloa oli huoneen siistimiseen mennyt 3 ja puoli tuntia! Mutta jälki oli hyvää.
Iloisesti vihellellen astuin ulos satulahuoneesta ja menin Ufon luo. Tamma nuokkui karsinassaan alahuuli lerpattaen. "Mitä mamma", puhuin Ufolle. Katselin tamman masua ja haaveilin pienestä söpöstä varasta. Millainenkohan siitä tulisi?
Lopulta heitin vielä Ufolle puolikkaan porkkanan ja menin taukotilaan hakemaan laukkuni. Samalla vedin ruksin ilmoitustaulun tämän päivän työlistani perään merkiksi, että olin tehnyt kaiken. Iloisesti kävelin ulos uusia avaimiani pyöritellen. Avasin minini oven ja menin kuskin paikalle. Sitten ei muuta kuin ovi ja turvavyö kiinni ja kotia kohti.
Ihanaa kun tallin siisteydestä pitää huolta noinkin ahkera apuri silloin, kun Elena ei millään ehdi! On myös hauska huomata, että Esmi ja Otto tulevat hyvin toimeen keskenään - Elena
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Apr 17, 2017 18:09:46 GMT 2
Varsa mamma
"Missä Konsta? Kehä alkaa", Elena hermoili. Hän oli ilmoittanut Konstan varsanäyttelyihin ja pyöri nyt uutuuttaan kiiltelevä musta jakuntakki päällään, valkoiset housut ja mustat upeat ratsastussaappaat jalassaan trailerin edessä. Olimme sopineet tapaavamme siellä. Elena oli nimittäin käskenyt minut Konstan kanssa kävelemään ja kuluttamaan ori pojan energiaa. "Nyt me myöhästytään!" Elena panikoi ja alkoi pyörittelemään naaman eteen tiukalta nutturalta sujahtaneita hiuksia. "Rauhotu! Kyllä Esmi tulee. Ei oo sen tyylistä myöhästyy", Otto sanoi rennosti ja otti Elenaa hartioista kiinni. "Hengitä, johan pienemmästäkin pyörtyy", Otto komensi ja katsoi Elenaa suoraan silmiin. Nainen hengitti syvään sisään ja sitten ulos.
Sillä välin minä olin matkalla trailerille. Kiinnostuneena katselin ympärilleni. En ollut ennen ollut näyttelyissä. Eripuolilla oli trailereita ja toinen toistaan kauniimpia hevosia. Kireän näköiset "handlerit" kävelivät ulos ja sisään kehään. Kauppiaat tyrkyttivät satuloita, riimuja ja harjoja. Konsta käveli vierelläni pää hienosti kannatettuna. "Nätti poika", kuiskasin orin korvaan.
Pian edessä alkoi näkyä harmaa trailerimme. Jo kaukaa näin huokaisevan Oton ja edes takas kireänä ramppaavan Elenan. Panin töppöstä toisen eteen ja pian saavuin trailerille. "Herra isä! Vihdoin! Otto näyttelyriimu! Nyt mennään, me myöhästytään!" Elena hoputti ja otti Konstan riimunnarun minulta. Otto pujotti orin päähän näyttelyriimun ja narun. Sen jälkeen Elena lähti puoli juoksua kehää kohti. "Onneks sä tulit. Kohta Elena olis suunnilleen saanut vatsahaavan ja sydänkohtauksen", Otto naurahti, samalla kun lähdimme kävelemään rennosti kohti kehää. Otto laittoi kätensä hartioilleni. "Säkin saat kohta jonkun kohtauksen. Rauhotu! Tää on vaan yks näyttely", Otto komensi. "Totta. Mut tää ei oo mikä tahansa näyttely. Tää on miun pikku pojan näyttely", sanoin. Perhoset lensivät vatsassa. Minua jännitti aivan hirveästi pienen Alienini puolesta.
Kun saavuimme kehän luo tungimme tiemme aivan kehän reunalle. Kehässä käveli parhaillaan Konstan ryhmä. Konsta käveli ylväästi pää kannatettuna ja esitteli parhaita puoliaan. "On se upee", Otto totesi. Sydämmeni tykytti rinnassa, kun katsoin Konstan liikehdintää kehässä. Ja melkein yhtä kovaa räpsyi kamerani. Monen piinaavan hetken jälkeen tuomari ohjasi Konstan ekaksi. Konsta oli voittanut! Tuomari ojensi Elenalle eo-sertin ja kätteli tuota. "Se voitti", sanon onnellisena. Onnen kyynel valui silmäkulmaani. "Se on nätti", Ottokin totesi. Yht äkkiä Otto veti minut halaukseensa. Halasin tuota onnellisena. Konsta oli voittanut! Minun pikku poikani, Alienini!
Hiukan myöhemmin, kun olimme odottaneet jo tovin trailerilla tuli Elena Konstan kanssa. "On se vaan komee. Enään yks eo-sertti ja me saadaan tälle finest foal titteli. Sen jälkeen aletaan keskittyy ratsun oppeihin", Elena sanoi iloisesti. Nainen ojensi minulle Konstan riimunnarun ja minä syöksyin iloisena Konstan kaulaan. "Mun komea pikku poika", sanoin onnellisena ja ojensin orille sokeripalan. Ottokin tuli taputtamaan Konstan kaulaa. "Te ootte niinkuin Beauty and the Beast", poika naurahti. "Mut vaan toisin päin", Otto lisäsi. "Heiiiiii! Yritäks sä sanoo et mä oon hirviö", sanoin muka vihaisena. "No voisit sä vähä meikata enemmän. Et näyttäis niin paljoo vuoren peikolta", Otto sanoi ja esitti arvostelevansa minua, kuin mikäkin kriitikko. "Hei, toi oli vika tikki!" huudahdin ja suunnilleen syöksyin pojan päälle nauraen. Siitä oli leikki kaukana. Nauraen kaadoin Oton maahan. "Nuoret, nuoret. Meillä on vielä kolmen tunnin ajomatka edessä. Laittakaa Konsta valmiiksi ja tapelkaa myöhemmin", Elena sanoi ja vinkkasi sitten silmää. Mitäköhän sekin merkitsi? Sitten nainen hävisi näyttelyiden tiimellykseen. Nauraen otin Konstan ja lähdin hoitamaan tuota, jättäen Oton maahan makaamaan. Kai tuo nyt sen verran kävi salilla että sai itsensä ylös maasta.
Tänään oli ollut ihan huippu päivä! Saatiin eo-serttikin. Nyt lähettiin onnellisena kotia kohti. Oon kyllä ylpee mun Alienista! :3
Olipa hauska lukea Konstan näyttelyreissusta! Elenaa varmasti jännitti paljon, joten näinköhän hänellä edes oli oikeaa kiirettä. Onneksi Esmi ja Otto hoitivat tilanteen hyvin ja lopuksi näyttelytkin menivät oikein hyvin! - Elena
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on May 12, 2017 21:07:42 GMT 2
Itkua ja särkyneitä unelmia
”Sä et saa! Et voi!” huusin täyttä kurkkua Elenalle. Otto tuli viereeni ja veti minut halaukseen. ”Esmi rauhotu”, poika sanoi sanoi rauhallisesti. ”En! Te ette voi riistää mun varsaa!” huusin itkien. Otto joutui käyttää kaikki voimansa pitääkseen minut otteessaan. Itki, rimpuilin ja huusin. "Esmi näin on parempi. Tiedän että tämä riipaisee, mutta pääset siitä yli. Meille on tulossa uusia varsoja pian”, Elena rauhoitteli. ”Mä en haluu uusia! Mä haluun Konstan!” huusin itkien. Silmäni olivat punaiset ja turvonneet ja huusin ja taas vähän lisää itkin. Hiukset olivat aivan sotkussa.
Elena lähti pää riipuksissa pois. Romahdin maahan itkien. Otto halasi minua yhä. Hänkin kävi polvilleen ja painoi pääni rintakehäänsä. ”Shhhh, ei hätää. Rauhassa”, Otto rauhoitteli. Vaikka hän yritti esittää että Konstan lähtö ei haittaisi kuulin silti hänen äänestään surua ja kaipuuta. ”Mutta ei Elena voi”, itkin. Ääneni oli heikko ja värisevä. En enään huutanut, enkä rimpuillut. Nojauduin Ottoa vasten. Poika laski päänsä pääni päälle. Itkin hiljaa. Ei minun pikku varsani ei voinut lähteä. Niin oli parissa lyhyessä minuutissa kaadettu kaikki suunnitelmani ja unelmani. Nyt minulla ei ollut enään mitään, tai siltä se tuntui.
”Esmi mennäänkö hakee hevoset?” Otto kysyi hetken päästä. ”Mä en haluu nähdä sitä”, sanoin hiljaa. ”Ymmärrän. No haetaanko edes Ufo?” Otto kysyi. En jaksanut väittää vastaan joten vain nyökkäsin. Nousin hitaasti ylös ja vedin saappaat jalkaan. Kastanjan ruskeat hiukseni harottivat kaikkiin ilmansuuntiin ja meikit oli valuneet. Kävelin kyyneliä pyyhkien ulos taukotilasta. Otto käveli vieressäni kädet taskuissa ja pää riipuksissa. Tiesin että hän oli huomannut valuneet meikit ja sotkuiset hiukset, mutta hän ei sanonut mitään. Kumpikaan ei sanonut mitään.
Hiljaisuudessa saavuimme tarhalle. Otto vihelsi hevosia. Milla ja Ufo ravasivat luoksemme usvasta. Koko tallipiha oli usvan peitossa. Kiinnitin vihreän riimunnarun Ufon riimuun. Tamma tervehti minua tuttuun tapaan laskemalla päänsä olalleni. Halasin tammaa. Hengitin Ufon tuoksua syvälle sieraimiini. Upotin käteni tamman tuuheaan harjaan. Tunsin kuinka Otto katsoi minua, mutta en kääntynyt. Tiesin että hän odottaisi.
Lopulta kahden pitkän minuutin jälkeen irroittauduin Ufosta. Lähdin hiljaa kävelemään tallia kohti. Otto ja Milla tulivat perässä. Ufo käveli rennosti vieressäni pää alhaalla. Ihan niinkuin tamma olisi aistinut haikean ilmapiirin. Tai ehkä se tiesi menettävänsä pian poikansa. Huokaisin syvään.
Kun saavuimme talliin huomasin Elenan lakaisemassa käytävää. Nainen katsoi minua ”Pääset siitä vielä yli. Tähän ei maailma lopu” ilmeellä. Mutta arvatkaa kiinnostiko?! Tuhahdin vain ja pyöräytin silmiäni. Sillä hetkellä tuntui, että kaikki oli Elenan syy, vaikka ei se ollut oikeasti niin. Sen tulisin tajuamaan vasta myöhemmin. Talutin Ufon karsinaansa ja otin tammalta riimun pois. Kävin istumaan karsinan nurkkaan nojaten seinään. Ufo laski suuren päänsä syliini. Tamma katsoi minua lempeällä ja luottavaisella katseellaan. Ihan kuin tamma olis halunnut sanoa: ”Me selviämme tästä vain yhdessä”. Halasin Ufoa. Ainakin minulla oli edes yksi. Edes yksi asia jonka takia halusin edes yrittää päästä yli.
”Esmi herätys ruusunen. Kello on 22.03. Sä oot nukkunut jo tunnin. Elena lähti jo kauan sitten ja meidän pitää lukita ovet”, Otto sanoi ja ravisteli minut hereille. Hieroin silmiäni väsyneenä. Unen pöperössä hieroin silmiäni. Nyökkäsin. Kävelimme ulos, kun olimme sammuttaneet kaikki valot. Lukitsimme ovet ja lähdimme parkkipaikalle. Laitoimme molemmat kypärät päähän ja hyppäsimme moottoripyöriemme selkään. Kaasutimme iltaan.
Seisoin pihallani. Otin kypärän pois päästä. ”Hyvää yötä”, sanoin ja olin jo lähdössä kohti ulko-ovea. ”Esmi. Sä pääset vielä yli. Vaikka tää kuulostaa vaan tosi lässyn läältä niin se on totta. Mutta joo hyvää yötä”, Otto sanoi hiljaa. Nyökkäsin pojalle ja kävelin sitten ovelle. Hiivin sisään ja suoraan sänkyyn.
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on May 19, 2017 10:39:45 GMT 2
Kesän lapsi
Makasin ruohikolla. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Vanha koivu toi pienen varjon. Asteita oli varmaan 20C. Makasin mini shortseissa ja napapaidassa nurmikolla pyöritellen apilan kukkaa sormissani. Ufo käyskenteli kauempana ja nautti tuoreesta ruohosta.
Katsoin mietteissäni sinistä taivasta. Pari ohutta valkoista hattara pilveä leijaili taivaalla. Mietin Konstaa. Olin antanut jo Elenalle anteeksi, mutta ikävä oli silti. Minun pieni ori poikani lähti. Kyynel kihosi silmäkulmaani. Pyyhkäisin sen nopeasti pois. Olin päättänyt että yritän päästä yli Konstasta ja olin luvannut Otolle, että en itke.
Kuulin askelia takanani. Ufo hörähti tervehdykseksi tulijalle. En jaksanut nousta, joten jäin vaan makaamaan. Käänsin päätäni ja huomasin Oton tulleen. Pojalla oli päällä löysä valkoinen T-paita ja shortsit. Hän istui viereeni.
"Täällä sä laiskamato kuppaat. Jouduin yksin siivoo karsinat", Otto sanoi muka vihaisena. "Anteeksi. Mut Ufo on tärkeempi, kuin sä ja kakka kikkareet", nauroin. "Tärkeempi kuin mä?" Otto kysyi nauraen. Hän pörrötti hiuksiani, jotka lainehtivat vapaana. "Ei voi tietää", nauroin. Nousin itsekin istumaan. Nojasin Ottoon ja hän laski kätensä olilleni. Painoin pääni hänen olkapäälleen ja siirsin katseeni Ufoon.
Ufo käveli kauempana turpa maassa. "Mosse", naurahdin tammalle. Aurinko näytti leikittelevän tamman karvalla. Ufo oli minun pieni enkelini. Ainakin tiesin ettei se ollut menossa minnekkään.
"Kuule meidän pitäis lähtee. Elena on hyvin tarkka siitä, että vesikaukaloiden pitää aina olla täynnä ja tähän aikaan ne on jo huvennut ihan mukavasti yleensä", Otto sanoi. Nyökkäsin. Otin hänen olkapäästä tukea ja työnsin hänet selälleen ja itseni ylös. "Kuule!" Otto nauroi. Jatkuuu!!
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Jun 24, 2017 15:01:46 GMT 2
JATKOA....
"Kuuntelen", naurahdin. Ojensin käteni ja vedin Oton ylös maasta. "Esmi kai sä tiiät et sä ot ihan hirvee ihminen", Otto sanoi leikillään ja puisteli ruohonkorsia vaatteistaan. "Joo joo joo, mut ne vesiastiat ei odota", naurahdin ja heilautin itseni ketterästi aidan yli, pois laitumelta. Otto seurasi perässä, vaikka ei aidan yli meneminen näyttänyt läheskään samalta kuin minulla.
Kävelin tallin viereen, johon Otto oli ilmeisesti jo aikaisemmin ehtinyt pinota kasan ämpäreitä ja kottikärryt. Otin vesiletkun esille ja käänsin sen päälle. Aloin rauhassa täyttämään ämpäreitä viileällä vedellä. Yht äkkiä tunsin kuinka joku laittoi kätensä lantiolleni ja salaman nopeasti käännähdin ympäri. Takanani ollut Otto sai viileän suihkun suoraan vanhasta puutarhaletkusta päälleen. "Esmi!" Otto karjaisi. Nopeasti käänsin veden pois päältä. Liti märkä Otto katsoi minua vettä valuen. "Mistä hyvästä toi oli?" poika kysyi. "Sori. Itse säikäytit mut", sanoin naurahtaen. Yritin pitää naaman perus lukemilla, mutta se oli hiukan vaikeaa. "Mitä sä tirskut", Otto nauroi ja veti minut halaukseensa. "Sä oot ihan hullu", hän kuiskasi. Yritin kiemurrella pois halauksesta, sillä en halunnut kastua, mutta Otto oli paljon vahvempi. Pian minunkin paidassa oli märkiä läikkiä Oton liti märistä vaatteista. "Kiitti vaan", naurahdin. "Oleppa hyvä", Otto sanoi ja pörrötti päätäni. "Mutta tästä lähtien mä hoidan nää vesi jutut, koska suhun ei voi luottaa", hän kiusoitteli. "Okei mä vien sit vedet laitumelle, kun mul on muutenkin enemmän voimaa", sanoin ja esittelin melkein olemattomia käsilihaksiani. Otto nyökkäsi vastaukseksi, mutta huomasin että tuon pokerinaama meinasi pettää.
Kun vihdoin olimme saaneet vedet ämpäreihin (ja lisäksi Otto oli saanut minut kasteltua puutarhaletkulla. +Otto oli vielä kääntänyt veden jää kylmälle) lähdin työntämään kottareita laitumille. Kävelimme rinnatusten kapeaa polkua pitkin laitumia kohti. tuuli heilutti pitkiä heiniä ja kauniita ruiskaunokkeja. Koivun lehdet havisivat ja aurinko paistoi. Käki kukkui jossain. Oli todella kesäinen tunnelma. Ruohikko kutitti paljaita jalkapohjia.
"Sä otat orien ja ruunien laitumen, mä tammojen", sanoin. "Käskystä rouva kersantti", Otto sanoi ja nosti pari ämpäriä kottareista. tein saman ja lähdin tammojen laidunta kohti. "Eikä laiskotella sotilaskokelas", huikkasin perään. "Käskystä", kuului vastaus. Naurahten pujottauduin aidan alta ja lanta kasoja väsitellen kävelin juomakaukallolle. Kaadoin ämpärien sisällöt puolillaan olevaan juottoastiaan niin että se täyttyi aivan piripintaan. Yli tulviva vesi kasteli paljaat jalkani, mutta se ei haitannut.
Hymyillen kävelin Ufon luo. Tamma nautti täysin rinnoin kesästä. Ja lihonnutkin se oli. "Höppänä", naurahdin. Silitin tamman vatsaa. Kun oli katsonut ettei kukaan nähnyt kiipesin Ufon selkään ja kävin makaamaan siihen. Tunsin Ufon lämmön ja haistoin tamman turvallisen ja tutun tuoksun. Suljin silmäni. Olin onnellinen. Mutta jälleen niinkuin aina jonkun piti pilata kaikki. Otto oli hiipinyt hiljaa Ufon viereen ja nappasi minut syliini. "Heeei", naurahdin. "Helou", Otto vastasi. "Meidän pitäis varmaa lähtee tallii kohti", poika totesi. Nyökkäsin. Tänään olisi vielä vaellus vedettävänä, sillä Elena oli sairastunut ja minä sijaistin. Otto laski minut sylistään ja otti minua kädestä kiinni. Käsi kädessä lähdimme tallia kohti.
"On vielä kesää jäljellä vielä tulee kauniita päiviä", Otto hyräili matkalla. "Please älä laula", naurahdin ja tönäisin poikaa. "Ja miks en?" Otto kysyi. "Shhh, ole vaan hiljaa ja jatketaan matkaa", naurahdin ja painoin suukon Oton poskelle.
Ihania romanssin merkkejä ilmassa, mikäs sen parempi vuodenaika pienelle romantiikalle kuin kesä! Vielä parempi, että sen saa viettää hevosten seurassa. Pieni viilennys teki varmaan ihan hyvää kummallekin Jälleen kerran erittäin mukavaa ja rentoa lukemista ja aitoa kesätunnelmaa! - Elena
|
|
|
Post by etjemobesiwei on Apr 17, 2019 7:35:10 GMT 2
|
|
|
Post by aiujomibovodo on Jul 17, 2019 16:30:19 GMT 2
|
|
|
Post by awecuhuliilij on Jul 17, 2019 18:28:14 GMT 2
23 <a href="http://mewkid.net/order-prednisone/">Prednisone No Prescription</a> pof.pwqu.piirrostalliotava.proboards.com.rsd.iw mewkid.net/order-prednisone/
|
|
|
Post by LloydNaf on Nov 5, 2020 2:18:55 GMT 2
Hi, here on the forum guys advised a cool Dating site, be sure to register - you will not REGRET it <a href=https://bit.ly/3kZUqMg>https://bit.ly/3kZUqMg</a>
|
|