Marianne
Uusi tallilla
Haapametsän tilan omistaja
Posts: 2
|
Post by Marianne on Mar 8, 2017 11:04:31 GMT 2
★★★
Tie Tähtiin -Koulukilpailut 19.3
Tie Tähtiin on viisiosainen kilpailukoitos, jossa voi pärjätä vain ahkeralla treenaamisella ja päättäväisellä asenteella. Tarinallisuuteen painottuva cup koostuu neljästä osakilpailusta ja kaiken kruunaavasta finaalista. Tie Tähtiin onkin kyhäelmä kertomuksista, joissa päästään seuraamaan ratsukoiden kehitystä, jännäämään kisatuloksia ja kannustamaan voittajia heidän tiellään tähtiin! Lähde mukaan koitokseen joko yksin, tai koko tallin voimin! Kaikki ovat tervetulleita karvoihin katsomatta.
★★★
Info
Tie Tähtiin -cupin ensimmäinen osakilpailu järjestetään Haapametsän tilalla. Uunituoreesta tallista riittää karsina- ja tarhapaikkoja vieraileville ratsukoille. Varsinainen kilpaileminen tapahtuu tilavassa maneesissa. Ratsukot voivat lämmitellä ennen vuoroaan maneesin viereisellä kentällä. Kisapäivän ajaksi on myös muutakin tekemistä, sillä tilalta löytyy pari kappaletta vuohia ja useampi kana. Myös ruokaa ja herkkuja on tarjolla koko päivän ajan.
Tie Tähtiin -cupin virallisilta sivuilta löydät enemmän tietoa kilpailusta ja sen säännöistä!
Luokat, sijoitukset ja arvat ja pisteet: 1. helppo C, taitotaso easy
1. Julia Luoti - Taffeltoff, Vaahterapolku, 5 arpaa, 20 pistettä 2. Saana - Unchained X , Yläkokko, 3 arpaa, 15 pistettä 3. Melli - Tinyela, Newerra, 1 arpa, 10 pistettä 4. Pau - Touholan Santra, Newerra, 4 arpaa, 5 pistettä 5. Erik - Merkurius, Newerra, 1 arpa, 3 pistettä 6. Moona - Ramona, 5 arpaa, 1 piste 7. Angelika - Gnekorrg , Yläkokko, 1 arpa, 1 piste 8. Wilma - Rock 'n' Roll, Newerra, 1 arpa, 1 piste
2. helppo B, taitotaso medium
1. Jonna - Helon Hehkuma, 3 arpaa, 20 pistettä 2. Veera Ruusula - Inferno Beat, Vaahterapolku, 4 arpaa, 15 pistettä 3. Milja - Feuerhof Ramino , Yläkokko, 1 arpa, 10 pistettä 4. Topi - Liadan , Yläkokko, 1 arpa, 5 pistettä 5. Mette - 21 Haircolors, 3 arpaa, 3 pistettä 6. Ruska - Flying Fonzie, Hallava, 1 arpa, 1 piste 7. Inkeri - Breezy Darlene, Hallava, 1arpa, 1 piste 8. Katriina - Supernova I , Hallava, 1 arpa, 1 piste 9. Heidi - Moonglitter, 3 arpaa, 1 piste 10. Veeti - Priya Countessa ox, Newerra, 1 arpa, 1 piste
11. Salome - Malfoy II , Yläkokko, 1 arpa, 1 piste 12. Rena - Kyyhkysatu, Hallava, 1 arpa, 1 piste
3. helppo A, taitotaso hard 1. Salli - Dunja av Rågkross, Hallava, 5 arpaa, 20 pistettä
2. Anke - Never Say Never, Newerra, , 1 arpa, 15 pistettä 3. Valma - Hallavan Lurjus, Hallava, 1 arpa, 10 pistettä 4. Jannica - Kaihomieli, Newerra, 8 arpaa, 5 pistettä 5. Jesse Aro - ML Hustler, Vaahterapolku, 5 arpaa, 3 pistettä 6. Nora - Benjamín LOU, Newerra, 3 arpaa, 1 piste 7. Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava, 3 arpaa, 1 piste 8. Salla Laine - Final Countdown, 1 arpa, 1 piste 9. Varpu Kivikko - Pramias Dendranthema, 1 arpa, 1 piste 10. Alana - Buddercup, Hallava, 4 arpaa, 1 piste, 1 piste 11. Lucas - Such a Flinch , Yläkokko, 2 arpaa, 1 piste, 1 piste 12. Nella Pekkinen - Melvanlis, Vaahterapolku, 1 arpa, 1 piste
Jälki-ilmoittautuminenJälki-ilmoittautuminen tapahtuu tähän topiciin aikavälillä 16-18.3.
Jälki-ilmoittautuminen tässä muodossa:
Luokka
Ratsastaja - Hevosen virallinen nimi, hevosen osoite
|
|
Mila, Vaahterapolku
Vierailija
|
Post by Mila, Vaahterapolku on Mar 16, 2017 8:29:47 GMT 2
Vaahterapolun kouluvalmennuksen lisäarvat: Helppo CJulia Luoti - Taffeltoff, Vaahterapolku (2 lisäarpaa) Moona - Ramona (2 lisäarpaa) Saana - Unchained X, Yläkokon ratsastuskoulu (2 lisäarpaa) Helppo BVeera Ruusula - Inferno Beat, Vaahterapolku (1 lisäarpa) Jonna - Helon Hehkuma (1 lisäarpa) Mette - 21 Haircolors, Honey Hill Farm (1 lisäarpa) Helppo AJesse Aro - ML Hustler, Vaahterapolku (2 lisäarpaa) Jannica - Kaihomieli, Newerra (3 lisäarpaa)
|
|
Salli, Hallava
Vierailija
|
Post by Salli, Hallava on Mar 16, 2017 17:48:43 GMT 2
Tässä tuotos kisapäivästä, sanoja 538.
Ensimmäinen osakilpailu. Aamulla sain pari vaivaista leivän palaa alas. Riku tuli auttamaa minua Dunjan valmisteluissa. Olin pessyt voipallon jo valmiiksi edeltävänä iltana joten sen ei pitäisi olla kamalan sotkuinen. Nimenomaan ei pitäisi. Riku pysäköi autonsa ja aloin keräilemään takakontista tarvittavia tavaroita. Olin kotona pessyt Dunjalle satulahuovan minkä olin ostanut käytettynä. Se oli todella vaalean sävyinen sininen. Se saattoi olla vain Auringossa haalistunut tai muuten vain kulunut, mutta itse tykkäsin väristä paljon. Olin myös tuonut Dunjalle vaaleansinisen otsapannan jota olin kotona putsaillut. Tänään menisin Dunjan kanssa sinisissä. Äitini oli löytänyt jostain kaappien perukoilta vaaleansinisen kauluspaidan, joka oli onneksi suhteellisen maltillisen värinen. Paita sopi hyvin mustan takin kanssa. Lähdimme kantamaan tavaroita talliin missä oli täydellinen tohina käynnissä. Hengityn syvään ja kävelin Dunjan karsinan luokse. Dunja söi vielä aamuheiniään. Aloin harjailemaan Dunjaa esiin purujen alta. Riku kokosi silloin varusteet kasaan karsinan eteen ja pyyhki niistä vielä olemattomat pölyt pois. "Ei sulla oo syytä hermoilla. Osaat radan hyvin", Riku yritti lohduttaa minua. Pyöräytin silmiäni. "No sä ootkin kisannut vähän enemmän, kun mä niin en tiiä onks sul sanottavaa", valitin pojalle, mutta hän vain naurahti. "Kyllä mua jännitti aian ennen kisoja", Riku vielä lisäsi. Kun olimme saapuneet kisapaikalle ja olin omat suoritukseni tehnyt oli aika suunnata kahvioon. Se oli yleensä kisojen paras osuus. Minulla ja Ruskalla oli tullut tavaksi testata jokaisessa kilpailussa kahvio ja yleensä siellä oli aina myynnissä mokkapaloja niin niiden testaaminen oli tärkeää. Ostimme siis aina mokkapaloja jos niitä oli tarjolla. "Noniin arvosana?" Ruska kysyi kun istuimme pöytään mussuttamaan mokkapaloja. Makustelin hetken leivonnaista ennen kuin sanoin mitään. "Kuorrutus on hyvää, nonparellit vähän kaapin makuisia. Tää pohja ihan ok", analysoin tarkasti makuelämykseni. Ruska naurahti ja hörppäsi mehua. "Joo ihan hyvää. En kyllä saa kaappia mauks?" Hän tuumasi. "No en oikeestaan mäkää.. Mutta on sitä pahempaakin syöty. Nyt on hyvä taas testata, kun joka paikassa on erilaiset antimet", selitin hänelle. "Kukakohan tekee Hallavaan mokkapalat?" Ruska kysyi. "No mä luulen, että Valma tekis, mutta ei sitä tiedä jos Aleksissa on pieni Leipuri Hiiva mistä me ei tiedetä mitään", ehdotin ja ratkesimme nauramaan. "No minkälaiset mokkapalat oli?" Valma kysyi Katrin kanssa, kun saavuimme muun Hallavan porukn luokse. Kerroimme nopeasti analyysimme ja menimme katsomaan kisahepojamme. Dunjalla oli taas pieni heinäkasa työn alla. Harjasin Dunjaa ja silittelin sen pehmeää karvaa. Ratamme oli mennyt ihan ok. Ei mikään täydellinen suoritus, mutta kyllä siinä oli myös onnistuneita pätkiä. Kuumottavaa oli kyllä ratsastaa samassa luokassa kuin Alana. Olinhan RKM:ssä mennyt samassa, mutta nyt jotenkin jännitys tuntui suuremmalta. Olin käynnyt katsomassa Katrin ja Ruskan radat ja ei heilläkään näyttänyt kovinkaa huonosti menevän. Seuraavaksi sitten estekilpailuihin uudella innolla. "Hei Salli. Herätyys", Valma herätteli minua. Olimme lähteneet matkaan pois kilpailupaikalta ja olin ilmeisesti kesken matkan nukahtanut. Valma hymyili minulle ja nousi ulos autosta. Hieroskelin silmiäni ja purkauduin ulos autosta. Riku oli tullut jo Hallavan pihaan ja pääsi heti auttamaan meitä hevosten purkamisessa. Kävelytin Dunjaa ympäri tallin pihaa ja vein reippaan ponipalleroisen karsinaan. Purin Dunjan jalat suojista ja otin kaikki päähärpäkkeet pois. "Nii, oliko vähän hauska päivä", lässytin sille ja annoin sille palasen porkkanaa. Vein Dunjan tavarat autosta takaisin satulahuoneeseen ja katsoin, että omat tavarani olivat yhdessä kasassa ja vein niistä osan tallituvan kaappiini säilöön ja loput ahdoin muovipussiin ja otin ne kotiin mukaan. Riku pääsi pian irtautumaan hommistaan ja lähdimme kaupan kautta kotiin.
|
|
|
Post by Jannica on Mar 16, 2017 20:20:53 GMT 2
|
|
Aleksi - Hallava
Vierailija
|
Post by Aleksi - Hallava on Mar 17, 2017 9:21:37 GMT 2
Lisäarvat Hallavan kouluvalmennuksestaLuokka1: Helppo C Moona - Ramona 2 lisäarpaaJulia Luoti - Taffeltoff, Vaahterapolku 2 lisäarpaaLuokka 2: Helppo B Mette - 21 Haircolors 1 lisäarpaaJonna - Helon Hehkuma 1 lisäarpaaVeera Ruusula - Inferno Beat, Vaahterapolku 2 lisäarpaaLuokka 3: Helppo A Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 2 lisäarpaaAlana - Buddercup, Hallava 1 lisäarpaaJannica - Kaihomieli, Newerra 2 lisäarpaaJesse Aro - ML Hustler, Vaahterapolku 2 lisäarpaaSalli - Dunja av Rågkross, Hallava 2 lisäarpaaSalma - Bonnie KN , Seppele 2 lisäarpaa
|
|
|
Post by Heidi on Mar 18, 2017 11:37:08 GMT 2
Luokka 2, Heidi - Moonglitter (508 sanaa)
Herätyskello soi. En millään jaksanut nousta, joten torkutin vielä hetken. Ja toisen, ehkä kolmannenkin. Kun vihdoin sain silmät omatoimisesti auki, kello on jo minua edellä. "Voi perhana", murisin ja aloin samantien pukemaan tallivaatteita ylle. Kaikkien onneksi talli oli omassa pihassa, joten kiire ei edes tuntunut kiireeltä - vielä. Rontti irvisteli tarhassa kavereilleen, pylskähti piehtaroimaan lumihankeen ja juoksi sen jälkeen minua karkuun. Siinä se kiire sitten tuplaantuikin, kun poni oli vielä yltä päältä likainen. Puolivahingossa sain Rontin riimusta kiinni, jolloin minä iloisin ja ori tympääntynein naamoin tallusteli mukanani talliin siistiytymään. Ori päästeli suustaan mitä ihmeellisempiä hirnahduksia tallin avonaisista ovista tarhoille päin. Välillä tammat huusivat sille takaisin, josta orii tietysti riemastui ja polkaisi varpaideni päälle. "Paska kaakki!" Huusin ja pitelin kinttuani. Kiroilutuokion jälkeen jalalla pystyi taas astumaan, ehkä hieman kivuliaasti, mutta oli pakko jatkaa harjaamista. "Ihan sama", huokaisin kun kura ja lika ei tuntunut irtoavan Rontista mitenkään. No, ehkä kukaan ei huomaisi mitään, koska poni oli muutenkin sekakirjava päistärikkö. Heitin Rontille vain loimen selkään ja suojat jalkoihin, ennenkuin kiikutin oria traileriin. "Ala tulla", kihisin kiskoessani oria lastaussillalla. Rontti ei tehnyt elettäkään liikkuakseen, vaan juputti vastaan viskomalla päätään ylös. Tuijotin hetken pientä pirulaista ja otin sitten järeämmät aseet käyttöön. "Tulet tai kärsit ja tulet", sanoin ja nostin juoksutuspiiskan hipomaan oriin peräpäätä. Johan löytyi Rontistakin vauhtia! Kun vihdoin ja viimein ori oli traikussa, kannoin varusteet autoon salamannopeasti. Meinasin mennä turvalleni jäisellä tallipihalla varustevuoren kera, mutta selvisin viime hetkillä, retkahtaen autoon kyljelleen. "Varmaan hyvät kisat tulossa", mutisin itselleni ja vilkaisin kelloa. Nyt oli jo toden totta kiire, joten hyppäsin kiireen vilkkaa maasturiini ja kiihdytin Haapametsän suuntaan.
Kisapaikalla kävi kova kuhina. Paikalla oli paljon ratsastuskoulujen hevosia mutta myös muutama sellainen, mitä en ollut koskaan ennen nähnytkään. Ajoin autoni mahdollisimman syrjään ja kiireen vilkkaa ottamaan meluavan oriin ulos trailerista jaloittelemaan. "Noniin, älä nolaa meitä", sanoin Rontille ja lähdin taluttamaan poniani kohti Vaahterapolun tiimiä. Se oli ainoa, johon pystyin soluttautumaan. Sieltä löytyi lämppäriä, isoa ponia sekä komeaa puoliveristä - ja Tohveli. Tuonko kanssa Julia tulisi muka kisaamaan? "Oiskai siellä tuntihevosissa ollut parempiakin vaihtoehtoja", sanoin parhaalle ystävälleni, joka pyöräytteli silmiään pienen päistärikön selästä. "Ei itseasiassa. On tää tottelevaisempi kun toi sun", Julia sanoi ja minä nauroin. Ehkä hän oli oikeassa, mutten uskaltanut paljastaa sitä muille. Orii tälläkin hetkellä roikkui riimunnarussa kun mikäkin koira talutushihnassa. "No, sittempä nähään", sanoin ja iskin kättä päälle ystävättäreni kanssa.
Varusteidenlaitosta ei ongelmia puuttunut, sillä sain metsästää heti alkuun jalustimeen uutta kumilenkkiä ja korjailla repsottavaa satulavyötä. Rontti oli ihan hermona paikallaan seisoskelusta ja saikin välillä melkein itsensä irti. "Hetki vaan, sit mennään ja päästellään vähän höyryjä", sanoin ja pistin viimeiset remmit suitsista kiinni. Rontti puhkui energiaa, joten kiristin vyön ja hyppäsin samantien selkään, ohjaten sen verryttelyalueelle. Ensimmäinen luokka oli juuri alkamaisillaan, mutta tarvitsin paljon aikaa oriin verryttelemiseen. Viivyimme käyntiympyrällä starttaajien kanssa pitkän tovin, ennenkuin edes uskalsin ajatella siirtyväni ravialueelle. Ori tuli minua vastaan ravissa yllättävän nopeasti ja kuunteli hyvin tekemiäni taivutuksia ja pidätteitä. Kehuin pyöristyvää oria kaulalle taputuksin ja siirsin sen laukkaan. Muutaman kauhovan laukkakierroksen jälkeen sain oriin enemmän kontaktia ja lopetin samantien, kun Rontti alkoi tuntua rennolta. Ensimmäistä kertaa tänään minulla oli hyvä fiilis.
|
|
|
Post by Lucas on Mar 18, 2017 16:37:56 GMT 2
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 18, 2017 21:42:42 GMT 2
Luokka 1 (easy hec): Pau Mäntykoski & Touholan Santra, NewerraPau ja Santra olivat varmasti kilpailun hupaisimpia ratsukoita. Miksi? No minäpä kerron. 1. Pau ja pikkuinen Santra-shettis olivat varmasti kilpailun pienimpiä. Suurten, eleganttien puoliveristen rinnalla parivaljakko muistutti lähinnä Pollea ja Emmaa - pikkuruinen kaksikko mahtuisi kävelemään melkein jokaisen kanssakilpailijahevosen mahan alta. 2. Paulla oli pinkit ratsastushousut. Kyllä, näit oikein - pikkuruinen kymmenenvuotias tytön tyllerö ei suostunut keskustelemaan Kaisu-äitin kanssa kisahousujen ostamisesta, vaan ilmoitti pitävänsä pinkkejä housujaan myös kisoissa. 3. Silti tyttö vaati itselleen hienon kisatakin ja kauluspaidan, vaikka kyseessä ovat vasta ensimmäiset kilpailut. Ja kas kummaa, paidan on pakko olla pinkki, siis aivan pakko. 4. Vaikka ratsun varusteet ovat vaaleansiniset. Toivottavasti kukaan ei saa tästä kirjavuudesta migreeniä. 5. Hienoissa kisavermeissään ja solakassa ponissaan pikkuruinen Pau aiheutti vielä enemmän hilpeyttä, niin kanssakilpailijoissa kuin yleisössäkin, sillä hän oli vaan niin hellyyttävä. 6. Ja hellyyttävän tosissaan - tytön määrätietoisuus ja asiantuntijuus oikein loisti läpi maneesin. Vaikka kilpailu oli vain helppoC-tasoinen, pieni osakilpailu, oli Pau täysillä mukana taistelemassa tietään tähtiin. 7. Niinpä, kun oli viimein tylleröisen vuoro ratsastaa, hän saapui käynnissä kouluaitojen sisäpuolelle tervehtimään tuomaria. Selkä suorassa, leuka pystyssä, mahdollisimman virallisesti - ja samalla hempeän kemmeltävä aamupäivän aurinko loi pehmeää valoa totiseen ratsukkoon. 8. Eikä siinä vielä kaikki - Paun jättimäistä nutturaa komisti suuri, näyttävä ja tietysti vaaleanpunainen rusetti! Miten söpöä! yli 200 sanaa
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 18, 2017 22:01:25 GMT 2
newe.boards.net/thread/56/Newerran valmennuksesta kertyi lisäarpoja seuraavanlaisesti: heC Pau - Touholan Santra, 1 arpa heA Jannica - Kaihomieli, 1 arpa Nora - Benjamin LOU, 2 arpaa
|
|
|
Post by Alana on Mar 18, 2017 22:16:27 GMT 2
Luokka 3, Alana - Buddercup, Hallava
Kyllä hävetti jo heti ensimmäisissä osakilpailuissa. Ensimmäinen hevonen jonka näin, oli jumalattoman komea ori, ja meinasin taluttaa ratsastuskoulun tinkeri Pallen samantien takaisin koppiin. "Oh my god jesus", mutisin, ja olin jo puolessa välissä ramppia takaisin ylös. Joo ei, no thank you. "No häh, miten niin", paikalle minun henkiseksi tueksi ja autokuskiksi ilmoittautunut Jase hämmästeli ja nappasi tylsistyneen näköisen Pallen riimunnarun kädestäni. "No kato noita muita hevosia! En mä tuu mitenkään voittaa tollasella mammutilla", minäkin olin mammutti, kiitos maha-asukin. "Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että yrittää parhaansa", Jase virnisteli, ja vain mutristin huuliani sille. Tiesin kyllä, että Jase oli tasan yhtä kilpailuhenkinen kuin minäkin, ja ettei sekään uskonut tuota lohdutuspalkintojen tekosyytä. Voi, miksen tullut Lassella näihin? Ihan varmasti olisin pysynyt vielä toukokuussakin selässä, se oli niin kilttikin. Vaan nyt minä olinkin sitten kisaamassa jonkun tinkerin kanssa. Olin kyllä nähnyt hienojakin tinkereitä, mutta Palle ratsastuskoulun karvaistakin karvaisempana ja vähän pulskana ilmestyksenä ei sitä ollut. Sori vaan Aleksi, en tehnyt sääntöjä. Jos olisin tullut jommallakummalla omalla hevosellani, niin kyllä olisimme pesseet lattioita näillä muilla kaakeilla.
Mutta pakko oli myöntää, että Palle oli ihan jees tyyppi. Se vain katseli maailmaa rauhakseen sen valtavan otsatukkansa (jota olin eilen itkun ja showshinen avulla selvittänyt) alta, mutta ei silti ollut ihan elämäänsä kyllästynyt koni, vaan siltäkin löytyi mielipiteitä. Yksi niistä oli, että se ei pitänyt takkuisten jalkakarvojen selvittelystä kamman kanssa, vaan se aina nosteli jalkojaan. Oli siinäkin kyllä ollut projekti saada noin massiivinen ja karvainen otus edustuskuntoon. Vaan kyllä Pallestakin kuoriutui siisti. Se oli varsin näppärän näköinen astellessamme alkutervehdykseen, häntä ja harja ja jalkatupsut kammattuina ja vähän saksilla siistittynä, korvakarvat siistinä ja ylimääräinen, kymmenen sentin mittainen leuanalusparta trimmattuna Aleksin valvovan silmän alla.
Kaiken lisäksi Palle toimi hyvin radalla. Eihän se toki yhtä lennokas ja sillä tavalla näyttävä ollut kuin muut luokan ratsut, mutta se oli todellakin omalla tavalla näyttävä auki jätetty harja ja häntä selvitettyinä ja tuulessa liehuen. Ei, Palle oli hieno. Enemmän pelkoa minulla oli itsestäni. Aamulla oli tullut kriisi, kun kisahousut eivät meinanneet mennä kiinni, mutta sain ne onneksi hetken pohdiskelun jälkeen jalkaan. Ja kisatakkikin meni kiinni, ja se peitti jo vähän pyöristyneen vatsani hyvin. Sitten tulisi ongelma, kun housut ei menisi kiinni. Eikä kisatakkikaan, ainakaan loppuun saakka, sillä se oli niin hyvin istuva, kuin olla saattoi. Mutta se olisi sitten sen ajan murhe. Nyt minä nautin kisatakistani, ennen kuin se joutuisi sitten hetkeksi syrjään.
Oman ratani jälkeen kävin vessassa, ja ostin sitten kahviosta mokkapalan Jaselle. Itse tosin söin siitä puolet jo matkalla takaisin, mutta ajatus oli tärkein. Sillä samalla matkalla takaisin joku kysyi minulta numeroa, ja kyseli Pallesta. "Hieno tinkeri se, sillähän sä menit?" tyyppi kyseli, ja minä katselin hieman vaivaantuneena ympärilleni. "Joo, menin." "Onks se sun oma? Jännän värinen, sellanen voikko ja kirjava…" "Ei se oo mun oma. Hei, mun pitäis kyl oikeesti--" "Ai jaa, sulla ei sit varmaan oo omaa hevosta? Mä oon täällä--" tyypin keskeytti kuitenkin toinen, paljon tutumpi ääni. "On sillä omia hevosia", Jase totesi vierestäni lippis päässä. Tyyppi vilkaisi häntä ensin vähän närkästyneenä, mutta sitten se näytti tunnistavan Jasen. Ainakin tyypin kasvoilla paistoi ensin närkästyneisyys, sitten hämmennys, sitten jonkinlainen tunnistus, ja nyt sitten nolostunut hiljaisuus. "Meiän pitäis mennä", Jase totesi, ja minä nyökyttelin vierestä. Tyyppi sanoi hiljaisen "ai":n, ja lähti sitten matkoihinsa. Toisaalta, niin lähdimme mekin. Minulla oli kiire lääkäriin, joten jätin Pallen sen hoitamisen jälkeen Aleksin ja hallavalaisten hellään huomaan, ja kurvasimme sitten kohti suihkua ja lääkäriä.
Sanoja 555
|
|
Marianne
Uusi tallilla
Haapametsän tilan omistaja
Posts: 2
|
Post by Marianne on Mar 19, 2017 13:11:58 GMT 2
Tulokset tulleet! Onnea kaikille voittajille ja ei muuta kuin nokka kohti seuraavaa osakilpailua
|
|
|
Post by Mette13589 on Mar 19, 2017 15:31:43 GMT 2
Voi ei, unohdin eilen tämän kokonaan, mutta lisään tarinan vielä tänne vaikkei se enää tuloksiin vaikutakaan Lähdimme mustan tammani Alvan kanssa kohti ensimmäisiä kilpailujamme. Luokaksi olimme valinneet helpon B'n, sillä ajattelin, että siinäkin olisi riittävästi haastetta meille ensimmäiseksi. Kaikki alkoi kuitenkin lastaamisella. Tiesin jo kokemuksesta, että tamma ei ole se kaikkein helpoin lastattava, mutta tällä kertaa tuo junttapulla oli kuin kasvanut kavioistaan mutaiseen tallipihaan kiinni. Muut hevoset katselivat tarhoistaan korvat hörössä, kun tallityöntekijämme Mikaelan kanssa yritimme kiskoa ja työntää ja lahjoa ja uhkailla Alvaa traileriin. Tamma ei kutienkaan siitä välittänyt, vaan seisoi korvat luimussa trailerin takana. Vasta kun ex-mieheni Jaakko tuli tallista pitkän juoksutusraipan kanssa ja karjaisi kuuluvasti "Nyt kaakki sinne traileriin tai pannaan sut lihoiks!" marssi Alva edelleen korvat luimussa koppiin. Matka sujui hyvin ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme perillä Haapametsän tilalla. Suoritimme verryttelyn hyvässä yhteisymmärryksessä Alvan kanssa, joka oli tapansa mukaan herkkä ja notkea. Kun meidän vuoromme tuli, lähdimme radalle melko itsevarmoina. Muistin radan onneksi hyvin ja Alva suoritti kaiken pyytämäni hyvin. Yhdessä laukannostossa radan loppupuolella Alva kuitenkin päätti näyttää, kuinka koreasti myös takaosa nousee ja se taisi hieman verottaa pisteitämme radalla. En kuitenkaan masentunut tästä vaan ratsastin radan loppuun saakka ja lopuksi kiitin Alvaa hienosti sujuneesta radasta. Jäimme jännittyneinä odottamaan luokan tuloksia ja ihailemaan muiden ratsukoiden suorituksia, samalla kun toivoin kovasti, että pääsisimme edes ruusukkeille!
|
|
|
Post by EllMeRt on Oct 20, 2019 18:12:57 GMT 2
Real Amoxicilina <a href=http://drugsor.com>levitra generic</a> Comprar Cialis Generico Europa Prednisone Orders Canada
|
|