Elena
Tuttu kasvo
Tallin omistaja
VRL-14038
Posts: 59
Re: 120 cm
Ko: VaA
|
Post by Elena on Nov 20, 2016 10:24:54 GMT 2
Unforeseen
|
|
Elena
Tuttu kasvo
Tallin omistaja
VRL-14038
Posts: 59
Re: 120 cm
Ko: VaA
|
Post by Elena on Jan 4, 2017 18:17:44 GMT 2
Elena Ufon kanssa maastoilemassa lännen tyyliin Lehtolammen vierellä viikko sitten. Ufo on myös saanut ylläpitäjän, Esmin!
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Jan 12, 2017 20:25:45 GMT 2
Koska mulla oli tänään vapaapäivä tallitöistä, päätin käydä ratsastelemassa Ufolla. Kierrettiin pitkä vauhdikas lenkki maastossa. Molemmilla oli ihan sika kivaa On tämä tamma vaan aivan sika ihana! <3
//kannattaa klikata isommaksi!
Ihana kaksikko ja ihana talvinen kuva <3 - Elena
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Feb 24, 2017 19:14:09 GMT 2
That´s my honey
Kävelin kevättä rinnassa tallia kohti. Punaiset nappikuulokkeet olivat jälleen korvissani. Kuulokkeissa pauhasi lempibiisini: Tath´s my girl, Ain´t your mama ja Shape of you. Kävelin biisien rytmien rytmiin. Hymyni ylettyi varmaan korviin asti, kun avasin tallin raskaan puuoven. Tänään oli ollut kuulemma tallilla hiljaista, joten Elena oli lähtenyt hetki sitten kotiin. Minulla oli tänään iltatalli, mutta päätin tulla hiukan aikaisemmin tallille voidakseni viettää aikaa mun höpönassu mursujen kanssa.
Kyllä! Ufo oli varsonut terveen pikku orin! Varsa oli nimeltään Konsta. Seelakin oli varsonut tamma varsan nimeltä Moon. Nämä kaksi varsaa olivat aivan, kuin eri planeetoilta. Konsta oli pirteä ja reipas pikku poika, kun taas Moon oli hiukan ujohko ja arka pikku tyttö. Mutta olivat ne vaan ihania, vaikka Konsta olikin oma suosikkini (en ole siis yhtään puolueellinen ).
Kävelin suoraan tallissa Ufon karsinalle. Karsinasta kuului iloinen pieni hirnahdus, kun tervehdin tallin hevosia. Konsta oli oppinut ääneni ja hirnahti söpösti aina tervehtiäkseen minua. Naurahdin hiukan, kun Ufon karsinan oven takaa näkyi pieni turpa. Muuta ei pikku pojasta näkynytkään. "Mitäs mun oma pikku Alienini", lepertelin, kun avasin karsinan oven. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikö se niin mennyt. Tähän asti Konstan nimiksi oli Konstan lisäksi tullut Alien, Pikku Poika, Poju ja Junnu. Konsta katsoi minua kauniilla sinisillä silmillään. Nuo jään siniset silmät tuntuivat porautuvan suoraan sydämmeen.
Siinä sitten hetken "riehuin" Konstan kanssa, vaikka mielestäni se ei ollut riehumista, niin Joonas nimitti sitä riehumiseksi. "No olet mun lempi poika", lepertelin samalla Alienille, kun kävin tervehtimässä karsinan taka osassa nuokkuvaa tamma mamma Ufoa. Ufo katsoi minua lempein silmin ja painoi päänsä olkapäälleni niinkuin tuolla oli aina tapana. Se oli meidän tervehtimis metodi. En tiedä mistä minulle tuli mieleen juuri silloin se mitä Otto oli sanonut tiistaina. hän oli sanonut että me kolme Konsta, minä ja Ufo oltiin avaruus kolmikko. Se oli silloin naurattanut ihan hervottomasti, mutta olihan se ihan totta. Minä ja minun Alienini sekä Ufoni.
Kun mursut oli tervehditty lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. Otin tottuneesti Ufon harjapakin hyllyköltä. Sitten lähdin takaisin tallin puolelle. Tallissa raikui Konstan hirnunta. Olin jopa kuulevani Moonin hiljaisen hirnunnan, joka jäi täysin Konstan kovan äänen alle. Lopulta varsojen hirnunnan lopetti Atlaksen komea hirnahdus. Ori ei selvästikkään pitäneet päiväunia häiritsevistä hirnuvista ipanoista. Naurahtaen palasin Ufon karsinalle.
Harjapakin kanssa änkesin karsinaan, jossa Konsta hyöri tomerana. Pikku pojulla oli hiukan energiaa. Ori tuli tökkimään minua turvalla, mutta halusin opettaa sen, että kun minä tein Ufon kanssa juttuja niin tein Ufon kanssa, sillä muuten esim. harjaaminen olisi mahdotonta. Laitoin Ufon harjapakin karsinan puruihin ja otin sieltä pehmeän sua, sillä Ufo ei ollut kauhean likainen, hiukan vain puruissa. Aloin pitkin vedoin harjata Ufoa. Tamma rrrrrrrrakasti harjaustuokioita ja venytti nytkin kaulaansa ja lerputti alahuulta. Samalla, kuin harjasin Ufoa Konsta meni juomaan maitoa huomattuaan että ei saanut huomiota. Oli se vaan hellyyttävä näky nähdä. Siinä oli rakas Ufoni ja rakas Alienini. Sydän siinä suli.
Kun vihdoin olin valmis harjauksessa pujotin Ufon päähän vihreän riimun jossa riippui vihreä riimunnaru. Avasin karsinan oven ja talutin Ufon käytävälle. Konsta seurasi äitiään kiltisti. Varmistettuani, että Konsta tuli peräsä talutin Ufon pääovelle ja siitä ulos pimeään iltaan.
Ulkona oli täysin pimeää. Vain pari pihavaloa valaisi tallin pihaa. Tähtitaivas säteili yllämme. Hymyillen lähdin taluttamaan Ufoa läheistä hiekkatietä kohti. Se oli valaistu tie, mutta siitä ei koskaan mennyt autoja en tiedä miksi. Konsta seurasi äitiään uteliaana. Tietä peitti ohut lumikerros. Lumi kiilteli katuvalojen loisteessa. Ufo käveli rauhallisesti vierelläni, kun Konsta taas laukkaili iloisesti tiellä lunta pöllyttäen. Lumi pöllysi nuoren ori pojan leikeissä. Konsta pöllytti lunta minkä ehti ja laukkaili sinne tänne, mutta ei koskaan liian kauas Ufosta. Konsta veti komeita pukkeja ja esitteli hienoja askellajejaan.
Kävelimme aina tien päätyyn, jossa oli pieni kääntöpaikka (mitäköhän järkeä siinä oli, kun ei autojakaan mennyt?). Siellä käännyimme ympäri ja lähdimme tähtitaivaan alla kävelemään takaisin Otavaa kohti. En tiedä mitään kauniimpaa ja ihanampaa, kuin raikas talvi ilta, pieni pakkanen, hiukan lunta, katuvalot ja tähtitaivas. Se oli täydellistä! Niin rauhallista ja kaunista. Ainut joka rikkoi hiljaisuuden oli Konstan iloiset hirnahdukset.
Kun saavuimme takaisin tallin pihaan käveli Konsta jo kiltisti emänsä vierellä. Pikku poika oli selvästi väsyttänyt itsensä jo aivan täysin. Naurahdin hiukan varsalle. Oli se vaan söpö.
Avasin tallin oven ja talutin Ufon karsinaansa. Konsta seurasi kiltisti perässä ja heti karsinassa se meni nukkumaan. Tai no sitä ennen se kävi Ufon nisällä juomassa, mutta heti sen jälkeen se sammuikin. Otin riimun pois Ufon päästä ja sitten lähdin karsinasta. jätin äidin ja pojan rauhoittumaan ja menin itse tekemään iltatallia.
Tämmöinen ihana päivä tänään omien mursujeni kanssa
Olipa hyväntuulinen ja tunnelmallinen tarina, rentouttavaa luettavaa:) Pikku-Konsta on varmasti hyvissä käsissä! - Elena
|
|
Esmi
Uusi tallilla
Talliapulainen
Posts: 16
|
Post by Esmi on Mar 11, 2017 20:35:56 GMT 2
Vauvojaaaa
"Usko jo! Se on siun vuoro siivota! Ai kuinka niin? Mä maksan yli puolet meijän kämpän vuokrasta! Ja arvaa mistä raha tulee?! Töistä ja mä oon nyt töissä, mä tuun iltatallin jälkee ja sit on parasta olla siistii", karjuin kännykkääni taukotilassa, niin että Ottokin säikähti. Kämppikseni oli jälleen soittanut ja kieltäytynyt siivoamasta tai tekemästä mitään. Välillä se oli vaan niin ärsyttävää! Eli tilanteen selvitys: Opiselin täällä Otavan lähistöllä ratsastuksenopettajaksi ja asuin keskustassa yhdessä kämpässä kahden kämppikseni kanssa. Heidi oli tällä viikolla poikaystävänsä luona Savossa ja minä sekä Emma oltiin jääty kahdestaan kämpille. Emma on tunnetusti se laiska, kuka ei tee mitään kämpässä eikä käy töissä. Elää vain toisten siivillä ja välillä se ärsytti minua, sillä minä kuitenkin maksoin suurimman osan kämpän vuokrasta tekemällä Otavassa töitä. Tein välillä tuplavuoroja ja olin oikea työnarkomaani. Olihan Elena joutunut pari kertaa häätämään minut pois tallilta lepäämään (hups).
Tänään olin tullut vähän ennen iltatallin tekoa tallille. Minulla ja Otolla oli plääneissä lähteä läheiselle pellolle riehumaan varsojen ja tamma mammojen kanssa. Kunhan nyt ensin pääsisimme ylös taukotilan sohvalta. Mutta se oli vaikeaa. Sohva tuntui upottavan kaiken itseensä, se suunnilleen huusi että elä lähe. Siitä ei olisi millään halunnut nousta. Mutta lopulta vihdoin kuorin itseni pois sohvan uumenista ja potkin samalla Otonkin ylös. "Ny mennää", naurahdin ja nappasin puhelimen pojan kädestä. "Heeeeei!" Otto kiljaisi ja yritti saada puhelimensa takaisin. Nousin varpailleni ja yritin pitää puhelimen mahdollisimman korkealla, mutta jotenkin Otto sai sen (no ei kai, mie oon 163cm ja toi on joku lähemmäs 180cm (?) tai ainakin siltä se tuntuu). "Kääpiö", Otto kiusoitteli ja sai vastaukseksi murhaavan katseeni. Oikeasti jos katse voisi tappaa olisin tappanut jo monta sataa ihmistä.
Lopulta pääsimme lähtemään taukotiloista. Vedin punaisen takin ylleni ja kaikkea muuta, kuin coolit keltaiset tallisaappaani jalkaan. "Ny on cool", Otto vitsaili. "Eikö ookkin. Mä oottelen tässä edelleen sitä mun kutsuu Suomen Super malli haussa ohjelmaan", naurahdin. Nauraen Otto hävisi Seelan ja Moonin karsinaan ja minä sujahdin Ufon, sekä Konstan karsinaan.
"Moro mitä poika", tervehdin, kun varsa syöksyi tervehtimään. Viime aikoina minä ja Konsta olimme lähentyneet aivan hurjasti. Olimme kuin paita ja peppu. Tai niinkuin Elena sanoi kaksi kakaraa. Konsta hamusi innoissaan taskujani ja pomppi ympärilläni, kun taas Ufo katsoi vain viisailla silmillään ja painoin hetkeksi päänsä olalleni hellästi (miun ja Ufon oma tervehtimis metodi). "No ei oo mittää possuseni", naurahdin Konstalle, joka ei löytänyt mitään taskuistani. Siinä sitten hetken rapsuttelin Konstaa ja Ufoa ja otin pari instakuvaa omalle insta tililleni.
"Aijotko kupata siellä vielä kauan, vai lähetäänkö me pian?" kuului pian käytävältä Oton ääni. Olin aivan unohtanut että meidän piti lähteä pellolle. "Kaks sekunttii hätähousu, ei me jäniksen selässä olla", tiuskaisen leikilläni ja sujautan sitten nopeasti Ufon päähän vihreän riimun.
Avasin karsinan oven ja Konsta hyppeli iloisesti käytävälle, jossa Otto jp odotteli Seelan ja Seelan pepun taakse piiloutuneen Moonin kanssa. Konsta meni heti tervehtimään Ottoa hirnuen kimeällä varsa äänellään. "Mitäs Alien", Otto naurahti. "Ite oot alien", sanoin muka loukkaantuneena siitä että tuo nimitti Konstaa alieniksi (miekin teen niin XD). "Ny lähetään alienit ja ufot ja kaikki siitä väliltä", Otto kuulutti ja niin me sitten lähdettiin.
Otto käveli edellä Seelan kanssa ulos, mutta kun pääsimme leveälle pelloille vievälle tielle siirryimme kävelemään vierekkäin. Konsta hyppeli innoissaan edessä esitellen kauniita askellajejaan kihara hento varsaharja hulmuten, kun taas Moon vain pysytteli emänsä vierellä. "On nää vaan nii erillaisii", Otto totesi hetken varsoja katsottuaan. "Jep, siis toinen on kauhee vauhtihirmu ja toinen on arkajalka", totesin. Otto nyökkäsi vastaukseksi ja sitten jatkoimme vaan matkaa sanomatta mitään.
Kävelimme pitkin leveää hiekkatietä peltoen keskellä. Suuntasimme peltojen päässä oleville laitumille. Taivas oli jo aivan pimeä. Vain tähdet valaisivat tietä sekä suuri kuu. Ohuet pilvet yrittivät peittää kuun, mutta jäivät kakkosiksi. Pieni tuuli pörrötti hevosten harjaa. Huokaisin onnellisena. "Nyt on kevät ja pian tulee kesä. Tästä kesästä tulee paras varsakesä ikinä", unelmoin ja nostin käteni Ufon selän päälle. Tamma käveli rauhassa tottuneesti vierelläni. Oli se vaan ihana. Konsta puolestaan huiteli kauempana. "Jep, vedä päähän bandana koko kesän ihan rambona vaka vaka niinkuin Shakira", Otto lauloi. "Elä please laula", naurahdin ja tönäisin tuota. "Hei, tää on viel kesken", Otto sanoi muka loukkaantuneena ja tönäisi takaisin.
Nauraen pääsimme vihdoin laitumelle. "Naiset ensin", Otto sanoi muuttaen ääntään. Tuo kuulosti aivan joltain vanhalta hovimestarilta. "Thanks von Vanhus", sanoin ja talutin Ufon laitumelle. Vihelsin sitten laitumen ulkopuolella haahuilevalle Konstalle, joka laukkasi täysiä luoksemme.
Kun Seela, Moon ja Ottokin olivat laitumella päästimme Seelan ja Ufon vapaaksi. Tammat lähtivät hetken ihmeteltyään laukkaamaan kauemmas sinne missä yleensä oli heinäpidike. Varsat laukkasivat perässä innoissaan ja innostuihan Konsta vetämään pukkilaukka pätkänkin. Moon puolestaan ravasi vain äitinsä perässä. Minä ja Otto istuuduimme laitumen keskellä olevan kiven päälle.
Katselin hiljaa hevosia, jotka söivät heinäpidikkeen luona. Ainut, joka siellä ei ollut oli Konsta, joka laukkasi ympäri laidunta häntä kannatettuna. "On se vaan komee. Mistä vetoo et siitä tulee ihan huippu ori aikusena", Otto sanoi katse Konstassa. "Jep, miun pikku poika. On se vaan niin ihana ja kyl siitä varmaan vielä aikusena kuullaan", totesin hymyillen. Siinä me sitten istuimme hiljaa katsomassa hevosia. Tämmöistä elämän kuuluikin olla. Kylmä viima puhalsi suoraan selkään ja minä hölmö olin ottanut vain ohuen takin päälle. "Lähettäiskö?" Otto kysyi huomatessaan pikku hiljaa enemmän ja enemmän sinertävät huuleni ja kalisevat hampaani. "J-jo-jooo", sanoin ja nousin ylös. Vihelsin ja pian Ufo ravasikin luokseni Konsta perässään.
Pian olimme jo matkalla tallia kohti, sillä olihan vielä iltatalli tekemättä ja Elenan tänään tuomia pullia oli vielä pari jäljellä ja kaiken lisäksi kaakaohammasta kolotti.
Tänään oli kyllä ollut aivan ihana päivä varsojen, mammojen sekä Oton kanssa
Aivan ihanaa luettavaa jälleen kerran! kirjotat loistavaa tekstiä, jota on kyllä niin ihana lukea. Esmi on hahmona mielenkiintoinen ja sellainen, ettei siitä voi olla tykkäämättä! - Elena
|
|
|
Post by ajaxuyirvul on Jan 31, 2020 19:24:41 GMT 2
|
|
|
Post by ixehogu on Jan 31, 2020 22:55:38 GMT 2
|
|